Tulvasuojelu

Tulva on sää- ja vesistöolosuhteista johtuva luonnonilmiö.

Tulvat saattavat aiheuttaa vahinkoja esimerkiksi ihmisille, ympäristölle ja taloudelliselle toiminnalle. Tulvien aiheuttamia haitallisia vaikutuksia ei voida koskaan täysin estää. Tulvavahinkoja voidaan kuitenkin pienentää erilaisin tulvariskien hallinnan toimenpitein. Tulva-alueen laajuus ja tulvan vaikutukset riippuvat mm. valuma-alueen maaston muodoista, vuotuisesta vesitilanteesta sekä alueen maankäytöstä.

Säännöllisesti toistuvat tulvat ovat luontainen osa vesistöjen toimintaa etenkin alueilla, joissa järvialtaat ja niiden virtaamavaihteluita tasaava vaikutus ovat vähäisiä. Vesistötulvat kehittyvät Suomessa yleensä pitkään jatkuneiden sateiden tai lumen sulamisen seurauksena. Yleisimpiä näistä ovat joilla ja järvillä esiintyvät lumen sulamisesta johtuvat kevättulvat. Runsaat sateet aiheuttavat vesistötulvia muinakin vuodenaikoina. Myös jää- ja hyydepadot voivat aiheuttaa joessa paikallisesti voimakkaan vedenpinnan nousun. Erityisesti talvitulvien arvioidaan yleistyvän Suomessa ilmastonmuutoksen seurauksena.

Tulvia voidaan ennustaa vesistömalleilla, joiden avulla jokien virtaamien suuruuden ja järvien vedenkorkeuksien kehittymistä voidaan arvioida.

Suomessa tulvat ovat tyypillisesti olleet vähäisiä verrattuna Keski-Eurooppaan, jossa sateiden rankkuus, järvien vähäisyys ja maaston suuremmat korkeuserot lisäävät alttiutta tulville. Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana Keski-Euroopassa on esiintynyt aiempaa selvästi useammin suuria vahinkoja aiheuttaneita tulvia. Suomessa sellaisilta on vältytty, mutta on täysin mahdollista, että tällainen suurtulva esiintyisi myös meillä. Yleisesti on arvioitu, että ilmastonmuutos pahentaisi tulvia myös Suomessa.

Todella harvinainen ja vaikutuksiltaan laajalle ulottuva tulva on sattunut Suomessa viimeksi vuonna 1899, tulva nimettiin Valapaton tulvaksi. Tuolloin muun muassa Vuoksen, Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöissä esiintyneen tulvan toistumisajaksi on arvioitu vähintään 250 vuotta (eli vuotuinen todennäköisyys alle 0,4 %).

Jaa sivu: