Tulvasuojelu Kokemäenjoella

Pori on merkittävä tulvariskialue.

Suomessa aiheutuu eniten vahinkoja vesistön tulvimisesta Porissa Kokemäenjoen suistossa ja Rovaniemellä.

Kokemäenjoella tulvasuojelun merkittäviä keinoja ovat veden virtaamien säännöstely vesivoimalaitoksilla, maankäytön ohjaukset, rantojen pengerrykset, uomien ruoppaukset ja tulevaisuudessa mahdollisesti Säpilän mutkan oikaisu.

Loimijoki on Kokemäenjoen suurin sivujoki, jonka vesimäärät vaihtelevat runsaasti sateiden mukaan. Loimijoen vesimäärien ennustaminen on vaikeaa ja sen vaikutukset Kokemäenjoen virtaaman vaihteluun Harjavallassa ovat isot. Loimijoki virtaa savisen peltomaisemien läpi, jolloin vesi on sameaa, ja se värjää myös Kokemäenjoen veden Huittisista eteenpäin sameaksi.

Kuvaajana Elina Toimela

Talvitulvat Kokemäenjoella kasvavat tulevaisuudessa ja kokonaistulvariski kasvaa uusimman tutkimusraportin mukaan (Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen, WaterAdapt-projektin loppuraportti). Vuosien 2040–69 aikana ennustetaan Kokemäenjoen virtaamien kasvavan talvella ja pienenevän touko-syyskuussa. Myös talven tulvahuiput kasvavat, kun taas kevään lumen sulamistulvat pienenevät selvästi, ja kesän ja alkusyksyn keskimääräiset virtaamat ja alhaisimmat virtaamat pienenevät. Myös joen hyydetulevan riski kasvaa tulevaisuudessa, kun talviajan virtaamat kasvavat, ja jääkannen syntyminen hidastuu. Vesivoiman tuotantoa voidaan lisätä kun virtaamat kasvavat, ja nämä muutokset huomioidaan uusissa investoinneissa.

Harjavallan vesivoimalaitoksen uudistusprojektin myötä tulvasuojelu Kokemäenjoella paranee, sillä voimalaitos läpäisee jatkossa suuremman vesimäärän, ja myös minimijuoksutus voidaan toteuttaa. Näin tulevien talvien virtaamat saadaan paremmin hallittua.

Jaa sivu: