Yleistä vesivoimasta

Suomessa on yli 220 vesivoimalaitosta, joiden yhteenlaskettu teho on noin 3100 MW.

Vesivoima jaetaan suur-, pien- ja minivesivoimaan voimalan nimellistehon perusteella. Suurvesivoimalla tarkoitetaan nimellisteholtaan yli 10 MW:n, pienvesivoimalla 1-10 MW:n ja minivesivoimalla alle 1 MW:n tehoista vesivoimaa. Jaottelu perustuu Tilastokeskuksen lukuihin. Harjavallan vesivoimalaitos on siten suurvesivoimalaitos.

Perinteisesti vesivoimalla on ollut Suomen sähköntuotannossa suuri merkitys. Suurimmillaan sen osuus Suomen sähköntuotannosta, jopa 90 %, oli 1950- ja 1960-luvuilla. Nykyisin vesivoiman osuus sähköntuotannosta vaihtelee Suomessa vuosittain 10-20 % välillä riippuen vesitilanteesta.

Vesivoimalla on muun muassa se etu, että vettä voidaan varastoida varastoaltaisiin ja sitä voidaan käyttää sähkönkulutuksen ollessa huipussaan. Vesivoimatuotanto on kuitenkin riippuvainen sääolosuhteista. Vähäsateisina vuosina ja vuosina, jolloin lumen sulamisvettä kertyy vähän, varastoitavasta vedestä saattaa olla pulaa.

Vesivoimalaitostyyppejä on useita. Kaplan-turbiini soveltuu suurille virtaamille ja pienille pudotuskorkeuksille,  sen juoksupyörä on potkurin tai aksiaalipumpun juoksupyörän muotoinen. Francis-turbiinit soveltuvat keskisuurille putouskorkeuksille, noin 20m...500m, ja niiden juoksupyörä muistuttaa keskipakopumpun juoksupyörää. Potkuriturbiini on toimintaperiaatteeltaan kuten Kaplan, mutta siinä ei ole säädettäviä juoksupyörän siipiä. Bulb- tai putkiturbiinit on suunniteltu asennettavaksi suoraan vesiteihin, ja niillä on kokonaan aksiaalinen rakenne. Harjavallassa on kaksi Kaplan-turpiinia, kolmatta rakennetaan paraikaa.

Jaa sivu: