Pirilänkosken-Paratiisin lehtoalue

Pirilänkosken-Paratiisin lehtoalue on edustavimpia lehtoalueita maassamme ja kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan sekä Natura 2000 –verkostoon.

Paratiisilehdon Natura-alueeseen kuuluu kaikkiaan 62 ha maata ja 85 ha vesialueita. Alueen suojelun perusteena on ovat luontodirektiivin luontotyypit Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit, lehdot sekä vaihettumissuot ja rantasuot.

Maisemaan liittyy pitkä ja kapea rantaa myötäilevä, varjoisaa lehtipuustoa kasvava deltasaari. Rantatörmän läpi tihkuvat valumavedet ravitsevat alapuolista lehtoaluetta, jonka kasvillisuus ja linnusto on monipuolista ja runsasta. Alueen 6,4km pituinen luontopolku jyrkän ja korkean rantatörmän rantalehdossa on ollut suosittu ulkoilu-, luontoharrastus- ja opetuskohde vuodesta 1983 lähtien. Opastukset luontopolulle löytyvät Patosillan pohjoispäästä ja opasvihosta. Luontopolun kunnossapidosta vastaa Metsähallitus (Jukka Mattila 0400-126578). Elina Toimela

Arkkitehti Alvar Aalto esitti 1940-luvun aluesuunnitelmassaan kauneimpien rantojen varaamista yleiseen käyttöön Kokemäenjoen alajuoksulla. Nyt paikalla oleva luontopolku koostuu kahdesta osasta; toisen muodostaa noin 1,7 km:n osuus voimalaitoksen padolta Satalinnaan ja toisen Satalinnan länsipuolisessa maastossa kiertävä noin 3 km:n mittainen lenkki. Reitti on parhaimmillaan keväällä monipuolisen linnustonsa johdosta, mutta kesällä ja syksyllä luonto näyttää myös monipuolisuutensa.  Aikaa kannattaa varata koko reitin kiertämiseen kolme tai neljä tuntia.

Pirilän mäntykankaat ovat osa noin 130 kilometriä pitkää harjujaksoa, johon kuuluvat esimerkiksi Porin Prikaatin harjoitusmaastot Säkylänharjulla ja dyyniranta Porin Yyterissä. Karja laidunsi pohjoisrannalla 1960-luvun loppuun asti, jonka jälkeen lehtokasvillisuus on työntynyt takaisin ahteelle ja sen juuren tasanteelle. Pudotus rinteen yläosasta jokeen on 27 metriä. Nakkilan puoleisella vastarannalla eroosio on synnyttänyt jyrkkiä ja sortumaherkkiä rantalehtoja. Törmien pintakerros koostuu hiedasta ja hiesusta lukuunottamatta lahden pohjois-pohjukan hiekka-ahdetta, jonka juurella on uimaranta. Sortumissa voi silttikerroksen alta paljastua jääkautiseen ja Litorina-vaiheen mereen kerrostunutta savea. voimalapadon alapuolella on laajalti näkyvissä noin 1300 miljoonaa vuotta vanhaa jotunista Satakunnan hiekkakiveä, jota ei muualla ole nähtävissä kuin hyvin pienialaisina kohteina.

Jaa sivu: